Ikä: 1,5 vuotta, mutta tuo emoyhtiö on jo 5 vuotta vanha.
Lempinimi: Ei meillä taida ole lempinimeä. Kirosana me taidetaan joillekin tosin olla.
Ihmiset Käpysen takana: Meri-Ellen ja Outi
Mistä pidät eniten:
Outi: Näitä on niin monta… väreistä, syksyn valosta ja tuoksuista, hyvästä keskustelusta ystävän kanssa viinilasillisen ääressä.
M-E: Siitä hetkestä, kun talon hiljetessä saa käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle ja ainoa ääni joka kuuluu on lasten rauhallinen hengitys. Ja nauru, sitä suorastaan rakastan.
Mitä inhoat:
Outi: Punkkeja. Maksaruokia. Sitä tunnetta, kun on taas unohtanut avaimet/puhelimen/sateenvarjon kotiin.
M-E: Hallitsematonta kaaosta ja bensatankin merkkivalon syttymistä.
Mitä harrastat:
Outi: Tällä hetkellä vauvanhoitoa 24/7! Mutta jos aikaa jää, mielelläni luen, neulon tai ompelen, piirrän tai maalaan, kuuntelen musiikkia tai katson jotain laadukasta tv-sarjaa. Yleensä kaikkia yhtäaikaa vapaa-ajan hyödyntämisen maksimoimiseksi.
M-E: Oikeastaan en harrasta yhtikäs mitään. Koti, puutarha, perhe ja käsityöt: ne ovat ihana osa elämää.
Lempivärisi:
Outi: Nämähän vaihtelevat aina vuodenajan mukaan, mutta ikisuosikkeina näyttävät pysyvän “jewel tones”it eli syvät violetti, turkoosi ja fuksia.
M-E: Vihreä ja violetti.
Lempikangasmateriaali:
Outi: Minä tykkään kyllä ihan perus puuvilla-elastaanitrikoosta. Batisti on myös ihanaa.
M-E: Mieki tykkään trikoosta, jossa joustoa mukana. Yhdeksi lemppareista on hiipimässä joustocollege. Oi, näitä ois kyllä paljon. Yksi ihan suosikkimateriaali on vanhat vaatteet, joista saa muokattua lapsille uutta säilyttäen niissä olevan tunnearvon.
Inspiraation lähde:
Outi: Kaikki ympärillä oleva! Pinterest on myös korvaamaton apuväline inspiraation kerryttämiseen ympäri maailman.
M-E: Ihmiset. Sieltä se monesti lähtee.
Mieleesi jäänyt kangas ja miksi:
Outi: Aurinko Saharaita. Huippuhetki vasta-alkaneen suunnittelijan taipaleella on saada oma kuosi kansainvälisen lehden (Ottobre) kanteen, en olisi ikinä osannut arvata.
M-E: Yhdyn Outin sanoihin. Se tunne kun Ottobrestä soitetaan ja kysytään saisiko Aurinko Saharaitaa lisää, jotta riittäisi lehden tarpeisiin. Se häkeltynyt, tyrmistynyt ja samalla onnellinen olo. Sillä tatuoitiin miun mieleen Aurinko Saharaita.
Viimeeksi paininjalan alla:
Outi: Ömmm… Taisin ommella pari viikkoa sitten juhannuksena leikatun ja vauvalle tarkoitetun trikoomekon loppuun, sehän oli tietenkin jo auttamatta jäänyt pieneksi. Heh.
M-E: Kirjoitushetkellä viimeisin ollut tunika Neropateista tyttärelle. Luultavasti olen ehtinyt ommella muutakin ennen kuin tämä teksti tulee ulos. :D
Hauskin muistosi: Tätä epätoivoisena mietittiin, sillä muistojahan on monia ja meillä on jatkuvasti hauskaa, mutta mikähän olisi se hauskin. Mieleemme nousi hetki naurukohtauksesta silloisella Käpysen kirpputorilla, johon jotenkin liittyi Freudilainen lipsahdus. Emme muista mikä se lipsahdus oli, mutta muistamme nauraneen niin että vatsat oli kipeinä ja pissat melkein housuissa.
Hauskin kommellus: Tämäkin liittyy aikaan, jolloin meillä oli vielä fyysinen myymälä. Meri pakkasaamuna kipaisi tossusillaan kadun yli ostamaan lisää mustetta tulostimeen ja Outi jäi laittamaan ständiä myymälän eteen. No kumma juttu kävi, ovi meni lukkoon. Siinä me sitten seistiin ilman ulkotakkeja, Meri kangastossuissa ja Outi sisäsandaaleissa, miettimässä miten me sisään päästään kun avaimet ja puhelimet ovat kaikki sisällä ja avata pitäisi 10 minuutin päästä. Tilanne oli niin koominen, että taisimme vain nauraa. Sisään kuitenkin päästiin ilman lukkoseppää, kiitos remonttimiesten.
Toiveammattisi, muu kuin nykyinen:
Outi: Jos en olisi suunnittelija & kauppias, haluaisin olla konseptisuunnittelija jossain animaatiofirmassa! Pixarin näyttely useita vuosia sitten Tennispalatsissa teki lähtemättömän vaikutuksen.
M-E: Tää on vaikee, mutta taitaisi olla kirjanpitäjä. Rakastan numeroita.
Vihje metsästäjille: Klikkaamalla
TÄSTÄ näet vihjeemme. Vihje toimii parhaiten tietokoneella katsottuna. Jos siis et näe mitään, kurkkaa vihje tietokoneella. ;) Malta myös odottaa, että vihje latautuu kunnolla.
Tähänastinen kokemus näyttää, että me Käpysessä tehdään asiat tunteella, ei niinkään järjellä. Välillä mennään ehkä hieman perä edellä puuhun, mutta tähän asti on oksat kantaneet. Ja onhan alla mahtava ompelijoiden yhteisö ottamassa vastaan!
p.s. tälle kauniille perjantaille on Käpysellä postikuluttomuus koodilla tunteella
